Turvakypärä

Vapaus on useimpien mielestä suuriarvoinen asia, mutta mitä vapaus on. Kaikki tiedämme erilaisia vapauksia, yhdistymisvapaus, liikkuminen, mielipidevapaus jne, mutta vapaus on kuitenkin illuusio, paitsi silloin, kun olemme sisäisesti vapaita.

Sisäistä vapautta kannattaa tavoitella, sillä ajattelen siinä olevan onnenavaimet. olemme kahleissa monin eritavoin, näkyvää on riippuvuus jostakin aineesta, tupakka, alkoholi, huumeet. Meitä voi kahlita myös menneisyys, opitut asenteet, erilaiset pakot, jotka pitävät meitä otteessaan ja kaventavat elintilaa, eli vapautta.

Yhteiskunnan takaamat vapaudet perustaa yrityksiä, kouluttautua ja monet muut kongreettiset vapaudet, ovat vain osa kansalaisen vapautta. Mainonta on asia, joka toimii vapauden illuusiona, mutta on vapautta ja itsemääräämisoikeutta rajoittavana yhteiskunnan pakkona.

Usein on ihmetelty kehitysmaiden ihmisten iloisuutta ja elämänmyönteisyyttä, suhteessa kehittyneisiinmaihin, johtuneeko heidän sisäisen vapauden runsaudesta ja pakkojen puutteesta.

Suomessa ja muissa teollisuusmaissa, on lapsesta asti valmistauduttava yhteiskuntakonetta varten, muuta mahdollisuutta ei ole. Kone takaa elintason johonkin mittaan, mutta syö ikävästi valinnan mahdollisuuksia ja kaventaa paradoksaalisesti vapautta. Oikeistolainen vapaus, on vapautta vankilassa ja siis elämme illuusiossa, emme ole lähelläkään vapautta.

Heitä varten, jotka ajattelevat tässä vaiheessa, että onko kommunismi parempi, niin vastaan heti, että ei ole, siellä ollaan vielä raskaimmissa kahleissa.

Vapauteen pyrkivä ihminen, joka hakee väljyyttä sisäiseen maailmaansa, voi olla vapaa, riippumatta yhteiskuntajärjestyksestä, mutta on selvää, että perustarpeet ja ulkoinen turvallisuus täytyy olla kunnossa.

Vapaa ihminen on sellainen, jolla on aikaa kuunnella toisia, hänellä on psyykkistä pelivaraa yli oman tarpeen. Jos ihminen on täysin menneisyyden vanki, tai hän on yhteiskunnan vanki, voiko hän silloin olla onnellinen, ei tietenkään, kun hän ei ole vapaa, vaikka olisi perustanut nokian.

Täysin vapaata ihmistä ei ole, ei myöskään vankia, olemme kaikki siinä janassa jossain kohtaa, mutta todellinen vapaus valita, miten olla yhteiskunnassa, pitäisi jo lapsena saada valita, että meistä tulisi vapaita aikuisia.

Aidosti suvaitsevainen ihminen on suhteellisen vapaa ja hän elää ja antaa toisten elää, mutta vankeudessa elävä on reppana, joka keskittyy rajoittamaan myös toisten elämää.

Kirkossa käydään taistelua fundamentalismin ja muuttuvaan yhteiskuntaan sopetumisen välillä. Maailma menee eteenpäin ja harva uskoo, että maailma on kuusituhattavuotta vanha, niinpä kirkon on annettava periksi opeistaan ja sopeuduttava. Tieto muuttaa raamatun tulkintaa, vaikka sen pitäisi pysyä paikallaan ja kirkoista täytyisi tehdä museoita.

Uskonnot ovat historiallista, ihmiseen kuuluvaa kulttuuria ja varmasti ovat auttaneet jäsentämään maailmaa omalla alkeellisella tavallaan. Uskontojen historiaan kuulunut ankarakin väkivalta, on ollut tiedonpuutteessa elävien kiihkoilijoiden jumala käsitystä, tosin edelleen tehdään väkivaltaa jumalan suostumuksella, mutta suuri enemmistö tuomitsee ne.

Koska kirkko ei ole innokas eroamaan yhteiskunnasta on yhteiskunnan erottava kirkosta. Kirkko pelkää jäsenkatoa, jos menettää lyhyen napanuoransa yhteiskuntaan. Suurin osa suomalaisista on tapakristittyjä, joilla on vain hatara suhde kirkon rituaaleihin, vailla mitään sisältöä.

Kirkosta yritetään tehdä laitosta, josta helvetti ja taivas on ulkoistettu, jotta jäsenkato saadaan hillittyä.

Kirkon pattitilanne raamatun tulkinnasta, homoparien suhteen, on jakamassa kirkkoa kahtia ja entisestään kutistamassa sen arvovaltaa. Henkilökohtaisesti minusta olisi ahdistavaa elää tuhansiavuosia sitten kirjoitetun kirjan mukaan, enkä ymmärrä tällaista omasta järjestä luopumista.

Usko jumalaan on ollut synnyttämässä kapitalismia, koska uskottiin maallisen menestyksen takaavan taivasosuuden, joten puutteellisissa oloissa eläneet ihmiset, eivät olleet jumalan suosiossa. Tämä kertoo edelleen vallitsevasta tilanteesta, sillä usein viitataan laiskoihin työttömiin ja sosiaaliavunvarassa eläjiin, joilla ei ole halua menestyä.

Kirkonoppi on meissä sitkeästi ja vaikuttaa ihmisiin, vaikka he eivät sitä huomaa. Pappien valta-asema säilyi parhaiten pelonilmapiiriä ylläpitämällä ja maallinen kuritus kohdistui köyhiin, joka edelleeen huononsi heidän itsetuntoaan ja kavensi elämää.

Edes tämän päivän tieto ei takaa vapautta siitä henkisestäväkivallasta jota papit jumalan nimissä harrastivat. meillä on ahkeruus verissä nimenomaan luterilaisten ruoskaniskujen vaikuttaessa edelleen alitajunnassa.

Kirkon toiminta on moniselitteistä ja monikerroksista, eikä sen vaikutusta pyyhitä vielä pitkään aikaan ja on hyvä muistaa, että kirkko tunkeutui meihin väkivaltaisesti, tosin jumalan käskystä ja meillä on valtava työ saada nämä traumat hoidetuksi.

Kirkosta eroaminen ei ole vain mekaaninen toimenpide, vaan vaatii myös ajattelutyötä, mutta se kannattaa, sillä vapaus on arvokas asia.

Maahanmuutto ”kriitikot” väittelevät kiivaasti ja oikeaoppisesti eri yhteiskunnan tahoilla siitä, keitä suomeen saa tulla. Ovatko he sitä mieltä, että suomessa ei saisi olla ulkomaalaisia, ei ainakaan kaikkia kansallisuuksia.

Kriitikot todistelevat kilvan, mitä haittapuolia ulkomaalaisissa on ja haittapuolia kyllä löytyy, kun niitä haetaan, kuin piru raamatusta.

Oikeaa pakolaispolitiikkaa on miettiä sitä, miten he sopeutuvat mahdollisimman hyvin uuteen kotimaahan, heidän hyvä sopeutuminen on kaikkien etu. On turha odottaa sellaista tilannetta, että mitään negatiivista ei liittyisi ulkomaalaisiin, vaan parhainmillaankin syrjäytyneitä tulee.

Meillä on kansainväliset velvoitteet, joita on noudatettava, joten en ymmärrä mitä hyötyä on  nostaa jännitteitä kansalaisten välille, kuka hyötyy, jos pakolaisia, tai turvapaikanhakijoita kohdellaan huonosti. Meillä on tietty määrä ulkomaalaisia, eikä määrä ainakaan vähene, miksi tähän tosiasiaan on niin vaikea sopeutua.

Uskovaisten väittely raamatusta ja sen tulkinnasta on samanlaista tyhjänpäiväistä ajan haaskausta, jumalaa mahtaa naurattaa karjansa kiivailu. Minulle on sama minkäniminen isäntä taivaassa on, allah vai joku muu, en usko minkään nimiseen päällikköön.

Jos jumala on olemassa sanoudun välittömästi irti taivasosuudestani ja annan sen jollekkin vääräoppiselle, mutta en kuitenkaan rasistille.

Kinastelu ulkomaalaisista tuo joillekkin poliitikoille valtaa ja rahaakin, mutta mitä siitä hyötyy rivikansalainen, ei mitään, sillä huono-osaisuus ei poistu, vihaamalla toista huono-osaista.

Ehdotankin, että pakolaiset, turvapaikanhakijat ja työttömät, velalliset, vanhukset, sairaat, lapset jne. vaativat yhdessä oikeuksiaan valtaa pitäviltä.

Ydinvoiman lisärakentaminen on saanut siivet alleen, koska päätös täytyy tehdä hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja. Varsinkin vihreiden Anni Sinnemäki korostaa, että ajankohdalla ei ole merkitystä, milloin ydinvoimasta tehdään rakentamispäätös. Ajankohdalla on suuri merkitys, etenkin vihreiden tulevaan kannatukseen, heidän äänestäjistä melkein kaikki vastustavat ydinvoimaa.

Kansalaiset vastustavat ydinvoimaa, koska on tullut lisää ilmi sen aiheuttamia vaaroja ja kalliiksi tuleva rakentaminen. Ydinvoiman antamat vaalirahat täytyy lunastaa, on helpompi pettää kansaa, kun ydinvoiman rahoittajia.

Hallitus on toimintakyvytön, joten  ennustan, että vaaleihin mennään virkamieshallituksella, jolloin tämä epäonnistunut hallitus voi pestä kätensä koko sopasta ja vierittää talousvaikeudet vaikka AKT:n syyksi.

Aivan liian vähän käydään keskustelua siitä, mitä Suomi tulevaisuudessa tarvitsee taatakseen peruspalvelut kansalaisille, nyt on muokattu maaperää leikkauksille ja lakko- oikeuden kaventamiselle. Oikeistolaiset kaventavat kansalaisten perusoikeuksia heti, kun vain siihen pystyvät.

Ydinvoima ei takaa suomalaisille hyvinvointia, mutta vihreä talous takaa, koska se toteutetaan koko suomessa ja näin suomi pysyy asuttuna monenlaisten vihreiden innovaatioiden toimesta.

Hallituksessa on paniikin kaltainen tila, jota peitellään kansalaisilta ja mietitään ulospääsyä tilanteesta. Kokoomus on kannatanut uusliberalismia ja siellä toivotaan ihmettä, että samaa politiikka voitaisiin jatkaa, sillä kun naamansa kääntää vastaan tuijottaa Paavo Lipponen.

Meillä on poliittisten päätösten johdosta lama, joka koskee läntistämaailmaa, jos lama ei johdu poliittisista päätöksistä, voidaan politiikka lopettaa ja siirtää valta ennustajille. Laman seuraamukset ovat tulipalon sammuttamista ja tilanteen hyväksikäyttöä kansanvallan kaventamiseksi, mutta huomio tulisi kiinnittää talouden perustaan ja sen toimivuuteen.

Väkivalta ja agressio ovat ihmiseen kuuluvia ikiaikaisia selviytymiskeinoja, ilman näitä, ei olisi ihmistäkään, mutta jossain kehityksen vaiheessa huomattiin, että yhteistoiminta tuo yhteistä hyötyä ja kaikkien selvityminen viidakossa paranee, kun väkivalta toisia kohtaan vähenee.

Tosin yhteistoiminnan hyötyjä ei ole vieläkään kaikki huomanneet, vaan paremminkin kapitalismi ruokkii kilpailua, joka alkaa toimia yhteisöjä vastaan.

Lapsen raivo ja aikuisen voimat, on tuhoa aihettava yhdistelmä, jos lapsi ei saa kiintymystä ja hellyyttä, hänen primitiiviset voimat jäävät kesyttämättä. Uskoisin monien ”suurmiesten”  toimivan lapsen kesyttömättömän raivon vallassa, kun minua on loukattu tapan kaikki, jotka kiinni saan.

Ilman agressiota ihminen ei selviä edelleenkään, vaan se kuuluu osana meihin, mutta kypsä aikuinen käyttää hyödykseen vihansa, edistääkseen positiivisia asioita. Ulkomaalaiskeskustelu kertoo siitä, miten vaikeaa viha on kohdistaa myönteisiin asioihin, on hyvin helppo suunnata se ”raakana” toisiin, sensijaan, että jalostaisi primitiivisyyttään.

Ihminen kokee peruspettymyksen aina, kun huomaa, että äiti tai isä ei voi olla tuleva kumppani ja tästä harhaluulosta seuraa häpeä, joka on parhainmillaan tuleva voimavara elämässä. Koska elämä ei aina suju niinkuin haaveillaan, voi kehityskulku vaikeutua, joka johtaa siihen, että väkivaltaa käytetään, kun itsetunto saa kolauksen.

Ajankohtaisen kakkosen väkivaltakeskustelu oli tyypillistä tarinaa siitä, miten väkivalta sammutetaan, siihen löytyy runsaasti keinoja, mutta täytyisi mennä lapsuteen ja toimia niin, että väkivaltaa ei synny.

Väkivaltaa ovat irtisanomiset työpaikosta, mutta tämä väkivalta on yhteiskunnassa hyväksyttyä, koska talouden reunaehdot ovat pyhäasia, eikä niitä saa arvostella.

Yhteiskuntamme on väkivallan läpäisemää, sellaisen väkivallan, joka on lapsen primitiivisellä tasolla, siis jalostamaton agressio antaa suuntaviitat sille miten toimimme.

Sisistyneet ihmiset ovat sellaisia, jotka pystyvät yhteistoimintaan, he ovat saaneet alkukantaiset voimat kuriin, eikä heillä ole tarvetta saada rohmuamalla itselleen omaisuutta.

Kapitalismi on johtanut yhä kovempaan yhteiskuntaan ja tehnyt siitä koneen, jos et sovi koneen rattaisiin, meillä on konsultteja, jotka sorvaavat sinusta sopivan palasen. On selvää, että tämä tappaa luovuuden ja sitä kautta vähentää tulevaisuuden selviytymiskeinoja.

Ihmettelen julkiväkivallan vähäistä määrää, sillä aihetta väkivaltaan tulee tuutin täydeltä, myös pettymys on monille suuri, kun haaveiden toteutuminen ei tuokaan onnea, niinpä syntynyt viha suunnataan avuttomaan kohteeseen.

Väkivalta Suomessa, on kuin jatkuva ukkosen jylinä taivaalla, eikä se lopu hokkuspokkus tempuilla, vaan oikeudenmukaisuudella ja etenkin lasten hyvällä hoivalla.

Turkistarhauksen lopettamisen esteenä on Kiina, sillä Kiinassa asiat ovat niin hyvin, että turkistarhaajat lähtevät Kiinaan, jos ne Suomessa lopetetaan. Jos lopetamme ympäristöä tuhoavan ja saastuttavan energian käytön, teollisuus siirtyy Kiinaan ja me pesemme toistemme paitoja, emmekä pääse huvittelemaan tahkolle, niinkuin Jyrki Katainen.

Kiinaa käytetään uhkana kansalaisten tottelevaisuuden takaamiseksi, maalaisjärkeni sanoo, että painostaminen tuhoaa kansalaisten moraalia, ei piiska lastakaan kasvata, vaan aiheuttaa vihaa, joka purkautuu aikuisena katkeruutena.

Suomi ratkaiskoon asiansa Suomessa, ei Kiinassa, jossa ihmisoikeuksia poljetan mahdollisimman suuren talouskasvun takaamiseksi.

Meille on ajettu takaraivoon runsaasti uhkakuvia, jo valitettavan monet lapset ovat rangaistusten pelolla kasvatettuja, siksi ne toimivat aikuisinakin pelkokertoimina.

Kiinassa on hyvä kilpailukyky, siellä ei ole työaikoja, työsuojelua, vain harvat saavat kunnollista palkkaa. Toisin ajattelijat siirretään syrjään, eikä heillä ole tulevaisuutta, onko tämä Suomalaisten yrittäjien ihanne, kun Kiina on kovin vetovoimainen maa.

Jos Paavo Väyrynen ei pääse pääministeriksi, hän saattaa lähteä Kiinaan pääsihteeriksi ja miten me sitten tulemme toimeen, tai voimmehanme pestä toistemme paitoja.

Oikeistohallitus voisi lähteä Kiinaan ottamaan oppia, miten palkansaajia simputetaan ja opetetaan pysymään nöyrinä. Suomessa on aivan liian hyvä demokratia, koska niin usein vedotaan Kiinan erinomaisuuteen.

Meillä on usein sellainen filosofia, että saastuttamisen lopettaminen on turhaa, Kiina kuitenkin saastuttaa. Rehellisyyskään ei kannata, koska joku on kuitenkin epärehellinen, voin tintata hyvällä omalla tunnolla kaveria turpiin, koska Lahdessakin lyötiin yhtä toisinajattelijaa turpiin jne.

Epärehellisyys ei kannata missään muodossa, myös yksilö, joka toimii epärehellisesti, joutuu kantamaan epärehellisyyttään sisällään ja on vaikea tuomita toisten moraalittomat teot, kun itsekkin toiminut vilpillisesti.

Miedän täytyy ottaa vastuu itsestämme ja kantaa vastuuta maailmasta, lyhytnäköinen omaneduntavoittelu, ei ole vastuunkantoa.

Turkistarhausta on perusteltu työllitämisellä ja vientituloilla, tämä on juuri sitä vastuuttomuutta ja väärää omaneduntavoittelua, sillä ei eläinrääkkäystä voi perustella mitenkään, ei mitenkään. Turkistarhauksessa on kysymys eläinrääkkäyksestä, eikä se muutu häkinkokoa suurentamalla, kettu kuuluu luontoon, ei Venäläisten uusrikkaiden varakkuuden merkiksi.

Kilpailukyky, olen kauhusta jäykkänä, meidän kilpailukyky kärsii, siis kilpailukyky kärsii, kuka uskaltaa rääkätä kilpailukykyä. Oikeistolaiset käyttävät omiin tarkoitusperiin tabuiksi muutuneita asiota, työllisyys, velka, kilpailukyky, näillä saa piiskan uuninpankolta ja vauhti kiristyy.

Jos en saa tahtoani läpi, saatan lähteä Kiinaan.

Kirjoitan kolmesta yhteiskunnalisesta asiasta, jotka ovat kapitalismi, funktionalismi ja fasismi, kirjoiutuksen tarkoitus on tuoda esiin, näiden ilmiöiden yhtäläisyyksiä. En siis väitä ketään yksinomaan näiden ilmiöiden edustajaksi, mutta onko kovin paljon maailma muuttunut sadoissavuosissa.

Yhteisenä piirteenä mainituille yhteiskunnallisille ilmiöille on yksioikoisuus, yhteenmaaliin tuijottaminen. Kapitalismissa voiton saanti ja sen maksimointi pyhittää keinot. Funktionalismi pyrkii karsimaan kaiken turhan ja koristeet jätetään pois, mutta onko tulos ihmisiä varten, vai rakentajan voittojen takaamiseksi. Funktionalismista tulee mieleen vääjäämättä fasismi ja sen puhdasoppisuus.

Fasismi on miehisen uhon ilmentymä, jossa heikkous on kuolemaan johtava sairaus. Jos on itselleen rehellinen, niin meilläkin on piirteitä edelleen fasismista, olemme kovin mielellämme heikkojen kimpussa ja vaatimassa heidän oikeuksiaan pois. Mitä heikommin meillä menee, sitä lähemmäksi luisumme kohti fasistisia piirteitä.
Kapitalismin synnylle on esitetty sisäisiä ja ulkoisia syitä: maaorjuuden heikkeneminen rahatalouden myötä ja itsevaltiuden kasvu, jolloin feodaaliruhtinaiden valta väheni. Ulkoisia syitä ovat uusien kauppareittien etsiminen entisten katkettua  Max Weber esitti teoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, että kapitalismin syntyyn vaikutti kalvinismin ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan taivaaseen pääsyyn ei voinut itse vaikuttaa, mutta maallinen menestys oli osoitus kuulumisesta pelastuvien joukkoon. Tämä synnytti taloudellisen järjestelmän, joka myöhemmin jatkoi olemassaoloaan uskontoon perustuneesta synnystään riippumatta. Myös katolisuudessa Salamancan koulukunnan vaikutus 1500-luvulta lähtien loi von Hayekin mukaan perustoja kapitalismille.

Funktionalismi on arkkitehtuurissa tyylisuuntaus ja modernin arkkitehtuurin metodi, jonka mukaan rakennus tulee suunnitella niin, että sen osat palvelevat kukin mahdollisimman hyvin tiettyä tarkoitusta. Siten esimerkiksi sellainen koristelu, jolla ei ole käytännön funktiota, tulee karsia suunnittelusta kokonaan pois.

Fasismi on esiintynyt eri maissa erilaisissa muodoissa. Kaikille fasismin muodoille yhteisiä piirteitä on katsottu olevan kansallisuusaate, vahvan valtion olemus, vallan keskittyminen, korporaatioperiaate ja voimakas tekniikan, voiman ja väkivallan ihannointi. Fasismi sisälsi kansan alistumista voimakkaan johdon tai johtajan alaisuuteen, ja usein esiintyi myös suoranaista johtajan palvontaa. Oleellista fasismissa oli myös yksilön velvollisuus uhrautua kansallisten päämäärien hyväksi. Voimakkaan kansallisen politiikan takaamiseksi keskitetty johto oli tärkeää.

Fasismissa kansallisuusaate oli äärimmilleen vietyä ja se tarkoitti oman kansan ja valtion ihannoimista ja parempana pitämistä sekä muiden kansojen halveksimista. Kun fasismi pyrki kohdistamaan ihmisten huomion omaan erinomaisuuteen ja kansalliseen yhteyteen, onnistuttiin kansalaisten ajatukset kääntämään pois oman yhteiskunnan epäkohdista.

Valikoituneisuus, kovuus, rohkeus, ylenkatse, miehekkyys, sankaruus, kuoleman halveksunta, kuri ja tottelevaisuus.  Vihollista edustaa useimmiten ulkopuolinen tai aatteellinen vastustaja (vasemmisto, katolinen kirkko), sitten muut kansat ja rodut.

Löytyykö tuttuja piirteitä vuonna 2010, näistä menneen ajan ilmiöistä.

Saksalainen Inge Schmitz Feuerhake on lääketieteellisen fysiikan tohtori ja yliopiston emerita professori. Hän kirjoittaa radioaktiivisesta säteilystä, jota ei virallisen tiedon mukaan pitäisi olla olemassa.

Hampurin lähellä olevassa ydinvoimalassa on suoritettu tutkimuksia jo vuodesta 1980 lähtien. Alueella on havaittu silmiinpistävä määrä syöpien ja leukemian kasvua. Varsinkin aivan pienten lasten riski saada leukemia on suuri, koska heidän verenkiertoon joutunut radioaktiivisuus vaikuttaa pitkällä tähtäimellä sairastuttavasti.

Saksan viranomaiset ovat myöntäneet syöpien lisääntymisen kaikkialla lähellä Saksan ydinvoimaloita, mutta he pitävät sitä mysteeriona, eihän säteilyä voi myöntää tulevan ydinvoimaloista, vaikka kyseessä on lasten terveys.

Miksi tätä myrkkyenergiaa täytyy väkisin yrittää lisätä Suomeen, vaikka meille on erinomaiset vaihtoehdot olemassa. Ydinvoimassa kiteytyy turbokapitalismin kaikkivoipaisuus, huolimatta seurauksista sitä täytyy lisätä.

Kaikki muu on turhaa, paitsi talous, on uusliberalistien motto, kun pidetään kiini ideologiasta, ihmiset ja luonto ovat toisarvoisia tässä ruletissa. Kiihkouskovaisuus, kommunismi ja turbokapitalismia ovat toimintatavoiltaan samanlaisia, niissä ihmisarvo jää ideologian jalkoihin.

Näin sanoo Yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkija ja kirjailija Hazel Henderson. Henderson kertoo HS:n vieraskynässä, että tarvittava tekniikka vihreään talouteen on jo olemassa, sen kättöönotto on tahdosta kiinni. Vihreään talouteen on sijoitettu Biljoona dollaria ja summan voisi helposti kymmenkertaistaa, jos sijoittajat saataisiin uskomaan pitkänaikavälin investointeihin, joten tilanne ei ole ollenkaan niin huono, kun Kööppenhamina antoi ymmärtää.

Yksityiset sijoittajat ovat olleet ahkerasti liikkeellä, joten he uskovat vihreään talouteen. Poliittistenpäätäjien kytkökset öljy, hiili- ja ydinvoimaan, on jarruttamassa kestäväänkehitykseen siirtymistä. Vaalituet kansanedustajille on lobbausta oman teollisuudenhaaran edistämiseksi ja voittojen käärimiseksi. Ilmaa saastuttavilla teollisuudenaloilla, on runsaasti rahaa käytettävissä, mikä jarruttaa vihreän talouden kasvua.

Henderson mainitsee esimekkinä sähköauton, jonka eräs autonvalmistaja osti, estääkseen sen leviämisen, muutoin sähköauto voisi olla yleinen ja tekniikaltaan kehittynyt. En voi ymmärtää, miten sallitaan jonkun yksityisen sektorin rahanahneden jarruttavan kehitystä.

Tarvitaan kansaivälinenlaki, joka estää pitämästä kauppatavarana koko ihmiskunnalle tärkeitä hankkeita. Uskon kuitenkin, että investoinnit vihreään talouteen kasvat nopeasti lähitulevaisuudessa.

Ydinvoiman rakentamisen estäminen, on suuri ympäristöteko, sillä nämä rahat voidaan sijoittaa kestävään energiatalouteen jo nyt, koska ydinvoima kuuluu menneisyyteen, eikä sillä ole tulevaisuutta.

Kansainvälisillä sopimuksilla taataan parhaiten vihreään talouteen siirtyminen, koska saastuttavasta energiasta ei luovuta helpolla, vaikka vihreässä taloudessa on samanlaiset mahdollisuudet saada tuottoa sijoitukselle.

Oikeudenmukaisuus, on yhteiskunnan turvallisuuden perusta ja tässä on ikiaikainen vasemmistolainen poliittinen vaatimus. Pitkässä historiassa sitkeästi ajetut asiat, kuten sosiaaliturva on pitänyt Suomen suhteellisen rauhallisena maana. Kansalaisten tietäessä saavansa perusturvaa ja oikeudenmukaisuutta, he pystyvät parhainpaansa kansalaisena.

Viimeisen kahdenkymmenenvuoden aikana on talousmalli muuttunut uusliberastiseen suuntaan ja se on heikentänyt kansalaisten turvallisuutta. Uusliberalismi toimii omien lakiensa mukaan ja edes jumala ei voi siihen vaikuttaa, joten jumala liukeni avaruuteen ihmiseltä kateisiin.

Länsimaissa käytetty uusliberalismi on tuottanut turvattomuutta koko maailmaan, koska maailma on globaali ja sen rakenteet ulottuvat kaikkialle, kuin jumalalla konsanaan. Monet uskovaiset vaihtoivat uskonsa rahan palvontaan ja heidänkin usko taivaaseen on heikentynyt.

Otin turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden aiheeksi, sillä ne ovat hyvän tulevaisuuden tae, missä epäoikeudenmukaisuus, siellä väkivalta. Koulukiusaaminen on on yksi väkivaltaa synnyttävä teko. Kaikissa traagisissa tapauksissa on taustalla pitkään jatkunut kiusaaminen ja kun siihen ei puututa,syntyy tunne epäoikeudenmukaisuudesta, joka vaatii hyvitystä.

Suomen sisäinen turvallisuus syntyy oikeudenmukaisuudesta taloudellinen tulos on jaettava reilunpelin säännöillä, jatkuva jankutus kilpailukyvystä johtaa siihen, että reilunpelisääntöjä ei noudateta, vaan niukkuuta tarjotaan aina, riippumatta miten taloudella menee.

Turvallisuus on erittäin tärkeä silloin, kun ihminen sairastuu, tai menettää työnsä, kansalaisilla täytyy olla kristallinkirkkaana päässä tieto, että yhteiskunta huolehtii, kun on vaikeaa ja kansalainen saa riittävää apua palatakseen työelämään.

Uusliberalistinen kapitalismi on luonteeltaan sellaista, että jokainen selviytyköön omin neuvoin. Oikeistolainen elämäntapa ihannoi oma-apu, paras apu kaltaista filosofiaa, siksi monet konkurssi yrittäjät menevät mieluummin hirsipuuhun, kuin pyytävät apua vaikeuksissaan.

Turvallisuus läpäisee koko yhteiskunnan, se lähtee syntymästä ja päättyy kuolemaan, nyt on esillä vanhukset ja nuoret, kumpikin ryhmä on uusliberalismin uhreja, koska harjoitettu politiikka johtaa turvattomuuteen ja kuntien rahattomuuteen.
Lapsena koettu turvattomuus, on tietenkin huono lähtökohta elämään ja yhä useammin se johtuu aikuisten turvattomuudesta työssä ja työttömyydessä, on naivia kuvitella, että vanhempien vaikeudet eivät heijastuisi lapsiin.

Oulussa on lähdetty säästämään lasten kustannuksella, kun huostaanottoja on päätetty vähentää, ne on naamioitu hyvällä tarkoituksella ja siihen kuuluu perheiden tukeminen suoraan. Näin pitäisi toimia, riskiperheet erityiseen suojeluun, mutta miksi Oulu on herännyt nyt, kun raha on kunnissa vähissä, luulen, että tässä ollaan ketunhäntä kainalossa.

Oikeudenmukainen- ja turvallinen yhteiskunta on rauhallinen, kun syitä väkivaltaan ei ole. Yhteiskunta joka on turvallinen, on myös luova, sillä parhaat ideat syntyvät ilman tressiä ja huolta tulevaisuudesta.

Uusliberalistinen äärinmäistä kilpailua korostava yhteiskunta, on turvaton. Pojoismaissa toteutettu tasaisen tulonjaon malli, on vieläkin suojaamassa meitä uusliberalismin tuhoilta, niin vahvaksi se tehtiin, että kaksikymmentävuotta ei ole kokonaan sitä hajoittanut.